Kolmas kerta toden sanoo. Kaksi kertaa olen tekstin nyt hukannut, jos ei tämä suostu tallentumaan, niin ette saa koskaan tietää, että edes yritin kirjoittaa mitään.

Roomalaiskämppikseni kertoi, että 8. joulukuuta Italiassa on tapana koristella koti joulua vasten ja tuoda mm. kuusi esille. Ja kokemukseni mukaan tämä pitää myös enemmän tai vähemmän paikkaansa. Ulkoillessani havaitsin useamman joulukuusen matkalla kotiin auton katolle tai lavalle lastattuna. Kaduille syttyivät myös jouluvalot, mm. oma pikkuisehko Via Materdeimme oli sytyttänyt valkoiset lumihiutalemaiset pallovalonsa, jotka tekivtä kapeasta kadusta huomattavasti viihtyisemmän. Toivottavasti valot palavat myös öisin.

Ja kun saavuin kotiin minua odotti tavanomaisen pimeyden sijaan valoisa täynnä hileisiä joulupalloja ja muita koristeita. Kissat tutkivat helyjä innoissaan, kunnes kissat poistetiin pöydältä. Nyt eteisessä seisoo täpötäysi joulukuusi ja katosta roikkuu enkelin sädekehää muistuttava valoviritelmä.Ulkopuolelta ovi on koristeltu koristenauhoilla ja kransseilla. Italialaisten kämppisten ovista roikkuu muutenkin joulujuttuja, varsinkin roomalaistyttö on kantanut kortensa kekoon. No, toin mäkin joulukalenterin...

Kuljen joka päivä ostostungoksen läpi kouluun, kotiin tai minne ikinä menenkin. Kojut on perusturistijuttujen lisäksi täynnä vilkkuvia pukkeja, seimiä, Jeesus-nukkeja ja mitä mielenkiintoisempiä muita pikkuhahmoja. Seimenrakennusperinne ei täällä taida rajoittua Mariaan, Joosefiin ja paimeniin, vaan täällä rakennetaan koko Betlehem, ainakin jos näitä kojuja uskon.

Alan itseasiassa vähitellen päästä joulufiilikseen, kun kuulin kämppiksen laulavan joululaulua käytävällä, jatkoin laulua oven toisella puolella. Täällä tuntuu, että suurin osa joululauluista on kansainvälisiä, mutta ehkä mä olen vain unohtanut supisuomalaiset.

Tänään kävin kavereiden kanssa kiertelemässä nähtävyyksiä. Alkuaikoihin verrattuna olen ollut siinä suhteessa varsinainen laiskimus, aika vain vilahtaa ohi. Käytiin mm. Villa Floridianan puistossa, jonne mennessä tuntui kuin olisi sukeltanut vehreään sademetsään. Pizzalounas nurmikolla oli rentouttavaa vaihtelua piazzoille.

Auringonlaskua menimme katsomaan Castel Sant Elmoon. Jokaisen Napoliin suunnistavan kannattaa ehdottomasti käväistä siellä. Linnan muureilta aukeavat huikeat näkymät merelle ja alas kaupunkiin. Kun aurinko oli laskenut Napoli muuttui vähitellen loistavaksi valomereksi. Vaikka autojen ja roskaläjien seassa pujotellessa muulta tuntuisi, niin kyllä Napoli on kaunis kaupunki. Ainakin pimeässä tarpeeksi korkealta katsottuna ;)