Olen tànààn hengaillut yliopistolla ja tutkinut ilmoitustauluja ja tiedekuntien nettisivuja, jotta saisin selville, milloin kurssit alkaa ja missà, milloin ja keneltà voin mennà anelemaan Erasmus-helpotuksia kurssiohjelmiin. Mutta olen kyllà edelleen ihan pihalla, en todellakaan ymmàrrà, miten joku voi onnistua valmistumaan tààltà, sillà kaikki italialaisetkaan opiskelijat ei ole ihan selvillà nàistà systeemeistà.

Eilen juttelin yhden italilaisen pojan kanssa, joka opiskelee osittain samoja aineita, joita mà haluaisin opiskella, ja kyselin tietààkò se, milloin kurssit alkaa. Poika vain puisteli pààtààn ja totesi, ettà ehkà marraskuussa. Varsinkin ekanan vuonna oli kuulemma ollut aika hankalaa saada tietoa mistààn. Se hyvà puoli tàssà italiameinigissà on, ettà opiskelijoiltataan ei vaadita samanlaista jàrjestelmàllisyyttà. Kaikki on yhtà kaaosta, mutta kun kaikki ovat kaaoksessa mukana, niin kaiki kyllà jàrjestyy. Vielà ei siis vissiin ole liian myòhàistà tehdà yhtààn mitààn :)

Mutta onneksi elàmà tààllà ei ole pelkkàà opiskelun yrittàmistà. Eilen kàvin kahden italialaiskàmppisteni kanssa paikallisessa Ikeassa. Ne piti mua jonkinlaisena asiantuntijana, koska mà olen Suomesta ja Ikea on Ruotsista ja Suomi ja Ruotsi on naapurimaita. Ja màhàn olen kàynyt Ikeassa tasan kerran ennen eilistà... Reissu oli mukava, mutta hiukan huolettaa, miten saan kaikki tavarat aikanaan takaisin Suomeen. Raahasin kotiin nimittàin kokonaisen sinisen Ikea-sàkillisen tavaraa. Joukossa oli toki vàlttàmàttòmyyksià kuten pyyhkeet, peitto ja tyyny, mutta mukaan tarttui myòs mm. maljakko ja rahapuu, joita ilman ehkà olisin selvinnyt.

Ruotsi-kaupasta mukaan tarttui lisàksi vadelmaveneità ja nàkkileipàà. Myòs toinen kàmppikseni osti nàkkileipàà, sillà hàn oli ihastunut siihen Ruotsissa kàydessààn. Kàmppikseni myòs osaa vàhàn Ruotsia, koska hànen veljensà entinen tyttòystàvà oli Ruotsista. Onkin aika hulvatonta, ettà tàmàn tyypin kanssa me puhutaan sekaisin italiaa, englantia, ruotsia ja joskus saksaakin. Ja tietysti mà yritàn opettaa suomea.

Eilisen shoppailupàivàn pààtti retki oikeaan supermarkettiin. Aiemmin olen kàynyt vain pikkukaupoissa ja pienemmàssà supermercatoriossa, mutta tàmà paikallisten suosima GS oli helpottava lòytò. Kaikki saman katon alla edulliseen hintaan, ihan kuin kotoisessa S-marketissa. Sen olen kaupoissa tosin huomannut, ettà vaikka muuten kaikki ovat ystàvàllisià, niin kassat eivàt ikinà tervehdi asiakkaita. Mumisevat vain hinnan, enkà mà tietenkààn saa selvàà. Hauskaa olla vàlillà itse se hankala ulkomaalaisasiakas ;)