Tavarat melkein kaikki pakattu, mutta lattialla seilaa epämääräisiä pussukoita, osa odottaa roskiin pääsyä. Toivottavasti osaan huomenna ohjata kaiken oikeaan osoitteeseen. Tänään kävin lähettämässä yhden ison paketillisen tavaraa ja nyt toivon, että pärjään kahden laukkuni kanssa. Ylipainosta saa varmaan kentällä maksaa, mutta kun olen muiden juttuja kuullut, niin en ole edes pahimmasta päästä tavaravuoreni kanssa.

Yritän suunnitella mielessäni viimeisen vuorokauden ohjelmaa mahdollisimman tarkasti, että kaikki menisi lopulta nappiin ja että olisin ylihuomenna Suomessa kaikkien tavaroideni kanssa, huone täällä puleerattuna ja kaikki tänne jääneet olisivat tyytyväisiä. Tavoite on ihan hyvä, mutta haastetta siinä riittää. Pitää varmaan tehdä minuuttiaikataulu, että pysyisin järjestyksessä, varsinkin jos olo huomenna on yhtä hämmentynyt kuin tänään.

Päässä pyörii asiat, joita en ole hoitanut. Tuliasia en ole juuri ostanut, enkä korttejakaan viime aikoina lähettänyt. Muutamia juttuja pitää ostaa huomenna, mutta kortit jää kyllä väliin, sillä olisi hiukan liian noloa lähettää niitä lentokentältä ;) Yksi tärkeä puuttuva juttu on kiitoskirje kämppiksille. Lupasin itselleni, etten jätä sitä viime tippaan, mutta se on nyt myöhäistä. Yhdeltä kämppispariskunnalta sain jo pienen lahjan, ja se hiukan kasvattaa painetta. Onneksi en ole ainut, joka lähtee lauantaina, joten illanviettoa mun ei tarvitse valmistaa yksin.

Kaiken tämän hullunmyllyn keskellä yksi Suomeen lähtöön kannustava tekijä on lämpötila. Tällaiset 35 asteen helteet ei vaan niin oo mua varten. Ulkona ei keskipäivällä kestä kävellä ja olen huomannut, miten kuumuus voi viedä oikesti viedä ruokahalun kokonaan. Illalliset on siirtynyt aina vain myöhäisemmäksi ja ymmärrän nyt hyvin, miksi etelässä elämä keskittyy iltaan.

Toinen asia on täkäläiset hyttyset, joita mä en huomaa, ennen kuin ranne on turvonnut kaksinkertaiseksi... En ole edes ainut, joka reagoi hiukan tavallista voimakkaammin. Suomalaiset hyttyset on sentään kaikessa raivostuttavuudessaankin reiluja. Ne ilmoittaavat tulostaan ininällä, pistot huomaa heti ja ne on sellaisia normikokoisia. Vai romantisoinko kenties kaiken muun ohella Suomi-hyttysetkin?