Onkohan kukaan mahtanut tehdä tutkimusta koodinvaihdosta vaihtarien keskusteluissa? Täällä kun kieltä vaihtaa huomattavasti useammin kuin paitaa, niin välillä on kieli totaalisen solmussa. Aloitan lauseen italiaksi ja hetken kuluttua huomaan puhuvani englantia. Kaveriporukassa en myöskään aina muista, että millä kielellä kysymys on esitetty ja joskus olen vastatessani pysähtynyt ja kysynyt, että puhunko mä oikeaa kieltä.

Mä taiteilen lähinnä italian ja englannin välillä, kun taas esim. saksalaiset puhuvat jatkuvasti kolmea kieltä. Suomea lähinnä vain suomen opettajien ja opiskelijoiden kanssa, mutta silti välillä sen kummemmin mitään ajattelematta aloitan keskustelun suomeksi muidenkin kanssa ja saan osakseni kummaksuvia katseita. Yleensä tilanne on sellainen, että olen viettänyt jonkun  kanssa niin tiiviisti aikaa, että miellän hänet suomalaiseksi. Saatan jopa ajatella, että voin puhua tämän ihmisen kanssa suomea, niin etteivät muut ymmärrä. Mikä lienee virhe aivoradoissa? Myös jos luennoilla kuiskauskeskustelun saatan aloittaa suomeksi.

Saksalaiset puhuvat mulle vahingossa saksaa suht usein, mutta en tiedä johtuuko se siitä, että ne ajattelee, että mä olen yksi niistä vai eikö ne vaan ehdi vaihtaa kieltä. Joka tapauksessa en ole ainut, jolla on kieli solmussa.

Kaikkein vaikein pala tässä kielten pyörremyrskyssä on kuitenkin ruotsi. Eilen yksi jo ruotsalaiseksi tietämäni poika tuli juttelemaan ja mä tuijotin sitä ja ihmettelin, mitä se oikein sanoo. Ei ole lainkaan tavatonta, etten ymmärrä ekalla kerralla, mitä mulle sanotaan, mutta nyt oli ongelmana se, että kesti todella kauan ennen kuin tajusin, että kieli on ruotsia. Sen jälkeen mun aivot rupesivat rahisemaan hakiessaan ruotsin sanoja, sillä helpoimmatkin sanat tulivat mieleen ensin italiaksi ja englanniksi.

Eräässä aiemmassa ruotsiksi käydystä keskustelussa hoin monta kertaa den altra kursen. Tajusin, että sanoin jotain väärin, mutta en tiennyt, mitä, kunnes ruotsalainen toverini totesi, että taidat tarkoittaa andra. Niin taisin.

Eilen leivoin pullaa. Olin valmistautunut tähän pitkään ja huolellisesti, hankkimalla mm. kardemummaa Indian marketista, koska se ei ole täällä kovin tuttu tuote. Lopputulos meni kuitenkin pipariksi. Ensinnäkin kuivahiivani oli (ilmeisesti) leivinjauhetta ja kohoaminen oli aika onnetonta. Toiseksi uunin lämpötila oli väärä (osittain...) minusta riippumattomista syistä. Niinpä niistä tuli suhteellisen matalia, päältä kovia ja sisältä vähän raakoja. Muuten niissä ei ollut mitään vikaa ja niitä jopa syötiin. Mutta joku kerta pitää varmaan yrittää uudestaan ja osoittaa, että ihan oikeasti ne on normaalisti vähän parempia.