Nyt olen onnellisesti koti-Suomessa, mutta saapumisessa oli kyllä
tekemistä. Hankalinta oli tosin päästä juna-asemalle. Lähdin liikkeelle
metrolla, koska lakko kerran oli peruttu ja metro tulikin heti. Olin
todella tyytyväinen, sillä olin pelännyt jotain vastareaktiolakkoa,
eikä se pelko nyt ihan turha ollutkaan. Seuraavalla pysäkillä kaikki
käskettiin ulos ja yritykseni vaihtaa metrolinjaa estettiin. Jossain
alkoi jonkin sortin mielenosoitus, eikä mikään metro enää liikkunut
minnekään. Olin hiukan hermostunut, sillä vaikka aikaa oli, niin matka
asemalle oli pitkä, laukun kanssa hyvin hankala ja asema on
vaarallisimpia paikkoja koko kaupungissa. Yritin löytää bussia tai
taksitolppaa, mutta löysin vain tiesulun, joka esti mm. bussin pääsyn
asemalle. Poliisit ja bussikuskit vain ihmettelivät, että mites nyt
näin, eikä kukaan tiennyt, koska matkaa voitaisiin jatkaa.
Ei siis auttanut kuin kävellä kohti asemaa, laukkuni hiukan rutisi, kun
retuutin sitä mukulakivillä ja muilla muhkuroilla. Kuin ihmeen kaupalla
huomasin ohitseni ajavan tyhjän taksin ja Sinkkuelämää-tyylillä
nappasin sen itselleni. Matka sujuikin jonkin aikaa mukavasti, mutta
sitten päästiin ruuhkasumaan ja kuljettaja ilmoitti, etten ehtisi
junaan taksilla, vaan nopeampaa olisi kävellä. Hetken kuluttua raahasin
taas matkalaukkuani ruuhkassa. Kadun ylitys suuren matkalaukun kanssa
oli yllättävän hankalaa. Autot kun pysähtyvät suojateillekin ihan
kiinni toisiinsa. Jalankulkijat sujahtavat väleistä helposti, mutta
lastenvaunujen, pyörätuolien ja näköjään myös matkalaukkujen kanssa
tilanne on hankalampi.
Lopulta kuitenkin pääsin asemalle, mutta lippujonossa kuulutusta
kuunnellessani ymmärsin, että junani oli peruttu, siis se juna, joka ei
ikinä mene edes lakkoon. Samaan jonoon osunut tuttu espanjalaispoika
vahvisti tiedon. Aloin olla niin kypsä Napoliin, että olin erittäin
tyytyväinen, ettei sinne tarvitsisi palata pariin viikkoon.
Onneksi seuraavassa junassa oli tilaa ja muut junat Roomaan kulkivat
aikataulussa. Rooman Terminissä antauduin hostellimainostajan
vietäväksi, sen jälkeen kun olin tuloksetta etsinyt netistä löytämääni
hostellia. Enkä kyllä tätäkään paikkaa olisi löytänyt ilman
johdattelua, alaovella ei lukenut edes apiakn nimeä, eikä
automaattiavaus toiminut. Hostelli oli kuitenkin muuten ok, siellä oli
jopa muutama suomalainen. Respassa istui nuori tanskalaistyttö, joka
odotteli kotiinpääsyä. Rooma oli kuulemma nähty.
Oma Rooma-kierrokseni jäi lyhyeksi, mutta pakko oli kuitenkin kävellä
Via Nazionale päästä päähän ja katsella tuttuja paikkoja. Vanhat
hotellit, Irish Pub, pizzapaikka, kermakakku, Forum Romanum ja
Colosseum olivat ainakin paikoillaan :)
Seuraavana aamuna heräsin ajoissa, eikä lisäongelmia enää ilmennyt,
ellei oteta huomioon sikahintaisia lentoasemajunalippuja. E-ticketkin
toimi moitteeetta epäilyksistäni huolimatta.
Nyt olen siis Suomessa, täällä on kylmä ja melkein lunta,
joulutunnelmia siis. Joulukortti pitäisikin lähettää Napoliin, vaikka
kohtahan mä sinne jo palaan.
tiistai, 19. joulukuu 2006
Kommentit