On taas se aika vuodesta kun kurssit loppuvat ja tentit alkavat. Tällä viikolla on käytännössä viimeiset luennot ja sitten on koettelemusten aika. Tämä viikko olikin havahduksen hetki. Olen ollut täällä nyt kahdeksan kuukautta opiskelija(!)vaihdossa, olisinko vihdoin valmis aloittamaan opiskelun! Mutta ei se helppoa ole.

Ruotsin tunnilla viimeksi käänsimme artikkelia Jeltsinin ja Putinin politiikasta. Oli taas niitä hetkiä, jolloin olisin voinut kiljua turhautumisesta. En mä kykene tosta vain kylmiltään kääntämään suht haastavaa, joskin ymmärrettävää, sanomalehtiruotsia italiaksi! Se ylittää mun kapasiteettini täysin. Ja kyllä opettajakin sen huomasi... Sillä vaikka mä parhaani yritin, tuloksena oli käsittämätöntä italomongerrusta. Kohteliaana miehenä opettaja muotoili sen jotenkin niin, että taidan kyllä ymmärtää tekstin, mutta ymmärrettävistä syistä, italia ei ole ihan sujuvaa. Nappiin... Toisella kurssilla me käännettiin ruotsinnettua Dantea takaisin italiaksi, ja ihan helppoa ei ollut sekään, kun ei siitä italiastakaan saanut selvää. Välillä tuntuu, että ruotsi-italia-opiskelu on samanlaista kuin pitkä matikka ja fysiikka aikanaan. Tämä kielten sekamelska ja kolmen sanakirjan pläräys on kuitenkin joskus rasittavuudestaan ja raivostuttavuudestaan huolimatta kierolla tavalla ihanaa aivojumppaa. Tuskin musta tulee ruotsi-italia-tulkkia, mutta varmaan molemmille kielille löytyy tulevaisuudessa käyttöä.

Ruotsin lisäksi latina ja Rooman historia kaipaavat huomiota. Mulla on vahva epäilys, ettei latina tule menemään läpi, vaikka mitä tekisin. Mutta ei se kokeilemasta estä. pahimmassa tapauksessa voin vain nolata itseni totaalisesti, muttei senkään pitäisi haitata, kun opettajaan ei enää kuukauden päästä voi törmätä. Ja on tuokin kurssi ollut joka tapauksessa ollut antoisa, vaikken kaikkea olekaan ymmärtänyt. Sekä latinassa että historian kurssilla olemme tavallisten latinan tekstien sijaan tulkinneet näitä kivenmurikoihin kirjotettuja harakanvarpaita. Sitä en ollut Suomessa ikinä tehnyt, mutta eipä se nytkään kovin sujuvaa ole, vaikka nyt jo myönnän, että taitaa niissä merkeissä olla joku logiikka.

Historian opiskelussa on juuri täällä on jotain järkeäkin (toisin kuin siinä ruotsissa...). Asioihin saa eri tavalla perspektiiviä, kun tapahtumapaikat ovat tuttuja, eivät vain nimiä Kartalla. Ovathan Napolia ja lähiseutuja asuttaneet roomalaisten lisäksi niin kreikkalaiset kuin etruskitkin ja esim. suuri osa meidän käsittelemistä tekstinäytteistä on Herculaneumista tai Pompeista. Myös mm. Cuma, Capua ja Pozzuoli toistuvat opetuksessa jatkuvasti. Kaikki ennestään tuntemattomia, mutta nyt tuttuja vkl-retkiltämme.

Kunpa vain tämä paikallistuntemuksen tuottama motivaatio jaksaisi kannustaa tenttiinkin. Mutta mikään motivaatio ei kyllä riittäisi, jos olisin vain omien luentomuistiinpanojeni varassa. Niistä kun ei aina ota selvää. Pikakännökset italiasta suomeen, molempien kielten käyttö sekaisin, ihmettelyt, kysymysmerkit ja ristiriitaisuudet vaikeuttavat tolkun saamista. Ja jos jotain ymmärränkin, niin se ei tarkoita, että opettaja olisi tarkoittanut juuri sitä. Voitte itse todeta tämän pikku näytteestä, jonka kirjoitin kurssin alussa, aiheena vissiin roomalainen historiankirjoitus.

-Fabri Pittura kirjoittaa kreikaksi, syytä en tajunnut
-valitettavasti Fabri Pittoren koko tuotanto on kadonnut, jäljellä vain harvoja epoca
-Prima analistica, Fabri Pittore kirjoitti kreikaksi, più antico
- 5. ja 4. vuosisata
- 400 eKr. -> ekoista tasavallan vuosista ei tiedetä juuri mitään, vain F.P...???
-> ERITTÄIN TÄRKEÄÄ

Eli onnea vain mullekin näitten tenttien kanssa, sitä mä todella tarvitsen!


P.S. Tasan kuukauden päästä palaan Suomeen.