Huomenna poistuu talostamme saksalaispoika, se on vähän harmillista, haikein lähtö tähän asti. Talossa vaihtuvuus on ollut paljon nopeampaa kuin kuvittelin. Itse asiassa saksalaispojan lähdettyä, mä olen näistä ulkomaalaisista asunut täällä pisimpään. Tosin suurta saksalaisuusvajetta ei pääse syntymään, sillä jo huomisiltana saapuu uusi saksalaispoika, entisen saksalaispojan kaveri, täälläkin usein vieraillut.

Mä olen nyt joulun jälkeen ollut täällä vasta reilut kaksi viikkoa, ja vaihtoa on jälkellä noin viisi kuukautta, mutta silti lähtö tuntuu lähenevän monella tavalla. Ne vaihtarit, jotka ovat Napolissa vain yhden lukukauden, lähtevät helmi-maaliskuussa. Käytännössä tuntuu siltä, että he tekevät jo lähtöä, sillä luentoja ei enää juuri ole ja yhteiset aktiviteetikin ovat vähenemään päin. Talvella kukaan ei viitsi istua joka ilta piazzalla. Sama tunnelma, joka vallitsi aluksi, ja toisaalta meininki, joka yliopistolla vallitsi kielikurssin aikaan, on väistämättä ohi. Ei se välttämättä ole huono asia. En haluaisi palata alkuaikojen ihmettelyyn, nyt on monin tavoin hauskempaa täällä kotonakin, mutta vähän haikeaa on silti. Lähdön tunnelmaa ja haikeutta lisää se, että kun aiemmin kysyttiin, että mitä teet jouluna niin nyt kysytään, milloin lähdet.

Uusi kielikurssi alkaa helmikuun lopussa, ja ihmeekseni kovin moni on ilmoittanut, ettei aio tulla kurssille. Mä taidan olla erikoinen, kun koen, että kurssilla istumisestakin on hyötyä. Totta kai tehokkainta on käyttää kieltä, kuunnella, puhua jne, mutta ei pelkästään tämä tekniikka näin lyhyessä ajassa ainakaan mulla riitä kieliopin riittävään omaksumiseen. Ja nyt siitä kieliopin pänttäämisestä on hyötyä, kun kieltä jo osaa ja opitut asiat voi näppärästi ottaa käyttöön ja ihmisten korjailut ymmärtää paremmin, kun tietää, mistä toinen puhuu. Voi kyllä ehkä olla parempikin, ettei ole liikaa tuttuja kurssilla, niin tutustuu paremmin muihin. Ehkäpä japanilaisiinkin saisi nyt paremmin kontaktia. Syksyllä ei kielitaito riittänyt kummallakaan osapuolella. Kiinnostavaa on myös nähdä, miten hyvin kevätvaihtarit integroituvat meidän vanhojen kanssa, vai muodostuuko vain uusia porukoita.

Myös kotona näillä lähtemisillä on toinekin puolensa. Nyt tiedän jotain myös Makedoniasta, jotain muutakin kuin Skopjen ja euroviisuesitykset. Itä-Eurooppa on melko hyvin edustettuna täällä tänä vuonna, kuulemma aikaisemmin on ollut lähinnä espanjalaisia ja ranskalaisia.