Nyt olen täällä reissussa taas. Kotiutuminen takaisin Napoli-maahan tapahtui yllättävän helposti, kaikki tuntuu olevan ennallaan, vähän niin kuin Suomessakin. Vähän haikeaa oli kyllä lähteä Suomesta. Vaikka sää oli melko kammottava, loma oli kuitenkin mukava, täydellinen irtiotto tästä arjesta. Mutta en pistä pahakseni täällä oloa.

Matkallakaan ei ollut kummempia ongelmia, vaikkakin ensi kertaa havaitsin, miten paljon metroasemilla on portaita, joissa ei ole liukuvaihtoehtoa. Hissejäkään ei yleensä nopeasti löydä, ne on aina piilotettu jonnekin.

Kielikin on tässä reilun vuorokauden aikana ehtinyt palautua. Itse asiassa oli vähän yllättynyt, olin jo ehtinyt unohtaa, että mä oikeasti osaan jo puhua italiaa. Aluksi meni kangerrellen, mutta nyt taas luistaa, toisin kuin englanti, jonka puhuminen eilen oli ihan mahdotonta.

Juhlimisputki ei päässyt täälläkään katkeamaan. Kolme viikkoa Suomessa oli enemmän tai vähemmän yhtä juhlaa, kun varsinaisten juhlien lisäksi jokaista kaverikohtaamista juhlistettiin jotenkin. Täälläkin eilen oli monien paluubileet, tänään meillä istuttiin iltaa kun saksalaispoika täytti vuorokauden vaihtuessa vuosia, huomenna on sitten varsinaiset kemut. Kunto alkaa kohta pettää.

Olen mä kyllä jo hommiakin tehnyt vähän. Tänään luennot alkoivat aamuyhdeksältä, olin paikalla viittä yli ja tietysti ensimmäisenä, mutta kyllä kaikki muutkin pienen odottelun jälkeen saapuivat. Luennolla tuli mieleen useampi asia, joita ennen joulua olin ajatellut, että voisin sitten Suomessa hoitaa, esim. etsiä sikana suomenkielistä tietoa kaikista tulenkantajista ja kaikesta muustakin. Eipä tullut kuitenkaan tehtyä, ei pälkähtänyt päähänkään.