En tiedä, onko Napolia varsinaisesti tituleerattu rakastavaisten kaupungiksi, mutta kyllä parisuhteet ovat täällä vahvasti läsnä. Meren rannalla näitä toisiinsa kietoutuneita pareja saa tosissaan väistellä, että pääsee kulkemaan. Lokakuussa, kun oli vielä lämpimämpää, näin melkein joka päivä, arkenakin, morsiusparin tai pari, launtaisin niitä oli laumoittain. Etenkin Via Duomolla joka toinen kauppa on hääpukuliike ja nämä puvut, joita näyteikkunoista näkee, eivät ole mitään iltapukuja, vaan kokovalkoisia mielikuvituksellisia röyhelöunelmia.

Mutta eivät parisuhteet täällä taida sen helpompia olla kuin muuallakaan, päinvastoin. Vaikka Olen suomalaisessa lauletaan kielletystä rakkaudesta, niin tuntuu kyllä, että sitä on enemmän täällä.

Aika pian saapumiseni jälkeen kun kävin ekoja oikeita keskusteluja italiaksi kahden kämppikseni kanssa, puhe kääntyi mm. katolilaisuuden ja paavin vaikutukseen Italiassa. Esimerkiksi yksikään puolue ei ole paavia vastaan ja tämä näkyy yhteiskunnassa, mm. homojen ja lesbojen asemassa. Kuulemma esim. jos työpaikalla kertoo suuntautumisestaan, seurauksena on potkut. Julkihomous ei siis ole käytännössä mahdollista, ja avioliitto-oikeudesta on turha haaveilla. Tämä tuntui pahalta, mutta vielä pahemmalta se tuntuu nyt, kun tiedän, että tämä asia koskettaa henkilökohtaisesti molempia kämppiksiäni.

Talossamme asuu myös kolmas pariskunta, joka ei olisi yhdessä, jos katolinen kirkko olisi saanut päättää. Kämppikseni poikaystävä toimi katolinen pappina, mutta kun kämppikseni tuli kuvioihin tilanne mutkistui pahan kerran. Rakkaus voitti, mutta poika joutui jättämään ammattinsa ja kutsumuksensa ja aloittamaan alusta. Kirkkohäitä tälle parikunnalle on tuskin luvassa ja voin vain kuvitella, miten seurakunta ja työyhteisö on suhtautunut. Tai mistä minä tiedän, vaikka olisi yleistäkin.

Mieleeni tuli katolinen poika, jonka tapasin kielikurssilla Lontoossa neljä vuotta sitten. Hän kertoi, että haluaisi papiksi, mutta jos rakastuu, niin sitten se haave pitää unohtaa.

Niin, ei katolinen kirkko kyllä hyväksy myöskään pomopariskuntaa, sillä avoliittoja ei hyväksytä. Me loput ollaan vissiin ok, paitsi että talossa kovasti kuiskutellaan, että onko näitten uusien puolalaisten välillä jotain. Tytöllä on kyllä kuulemma poikaystävä Puolassa, mutta on käsittämätöntä, miten ne voi tehdä aina kaiken yhdessä. Monet silmäparit seuraavat tapahtumia, joten mullekin varmaan infotaan, jos jotain mullistavaa tapahtuu.

Keittiön ilmoitustaululla oli eilen kysely siitä, että voittaako rakkaus kaiken. Vastaukset hajaantuivat yllättävänkin paljon, mutta sen verran voin kertoi, että entisen papin vastaus oli “SI!”