Oon varmaan maininnutkin tän kaupungin ja maan ikävistä pikkukatkoista. Liikenne on lakossa noin joka toinen perjantai, tai ei ihan, mutta näitä perjantailakkoja on ollut ainakin kolme. Lakot ei kuitenkaan ole mua vaivanneet, sillä kävelen aina koululle ja Vomeroon ei nyt tarvitse joka päivä päästä. Paljon enemmän mua on häirinneet asunnon hetkittäiset pimenemiset ja se, että suihku säätelee itsekseen lämmintä vettä. Mistään rentouttavasta pesuhetkestä ei ole tietoakaan, kun ensin vaan odotella josko sitä siedättävän lämmintä vetta tulis ja sitten kun sitä tulee, kannattaa olla nopea, sillä sitä riemua ei kauan kestä ja kukaan ei varoita, kun vesi vaihtuu taas epäinhimilliseksi.

Nyt sitten nää panee parastaan lakkorintamallakin ja iskivät valtakunnallisen 24h lakon perjantaille. Ikävän asiasta tekee se, että mun täytyy olla lauantaiaamuna Roomassa lentokentällä. Mun vaihtoehdot on käytännössä a) raahata matkalaukku mukaan ruotsin tenttiin torstai-iltana tai b) pe-la välisenä yönä odotella Napolin asemalla, että sieltä lähtisi juna Roomaan. Kumpikaan ei nyt sikana houkuttele, mutta ensimmäiseen taidan kallistua, koska Piazza Garibaldi myöhään illalla tai aikaisin aamulla on vihoviimeinen paikka epätietoiseen odotteluun ja ehkä mä voin tehdä sen tentin niin nopeasti, että ehdin käydä hakemassa laukun kotoa ennen junan lähtöä.

Mutta onhan tässä positiivinenkin puoli. Saan yhden illan sijaan viettää kokonaisen päivän Roomassa, ja ehdin varmaan ainakin yhtä vanhaa kaveria moikata. Lisäksi mun puolalaiskämppikseni lähtee Roomaan jo nyt keskiviikkona, joten niitten kautta varmaan saan hankittua hostellipaikan etukäteen. Hyvä hyvä.

Sunnuntaina tehtiin porukalla turistikierros Herculaneumiin. Se on se toiseksi kuulusin niistä Vesuviuksen alle jääneistä kaupungeista. Kaupunki oli yllättävän pienen oloinen, mutta koko kaupunkia ei ole kaivettu esiin. Jotkut kun ovat rakentaneet toisen kaupungin sen päälle, eivätkä ole viitsineet korjata jälkiään. Mutta mitä mahtavat miettiä ne, jotka juovat aamukahviaan ja katsovat parvekkeeltaan alas Herculaneumin raunioihin. Eivät ainakaan purkauksen sattuessa voi sanoa, etteivät tienneet, että tämä on mahdollista...

Kaupunki oli hieno, mutta tunnelma oli aavemainen. Turisteja ei ollut meidän lisäksi kuin kourallinen, joten tilaa oli liikkua. Mutta kun mä kuljin niissä taloissa ja huoneissa, jotka joskus ovat olleet keittiöitä ja makuuhuoneita, mulle tuli sellainen ole, että mä olen paitsi kotirauhan myös hautarauhan rikkoja, vielä pyhäpäivänä. Saksalaiset ei oikein ymmärtäneet mua, mutta se ei ole kovin harvinaista.

Huomenna lähden käymään Sorrentossa, jos vain säät ja junat sen sallivat. Toivottavasti se lakko nyt tosiaan on siirretty perjantaille...