Viikonloppu oli todella kaunis ja samanlainen sää on jatkunut. Kirkas kevät aurinko paistaa, ihmiset vähentävät vaatetusta ja tekee mieli jäätelöä.

Mutta vaikka kevät on täällä kaunis ja ihana, niin ei se silti säväytä niin kuin Suomessa. Kevään juttu on se, että pitkän ja pimeän talven jälkeen, aurinko paistaa jälleen. Lumet sulaa, kävelyteiden hiekoitukset siivotaan pois ja askel kevenee, kun talvisaappaat vaihtuvat lenkkareihin. Iso osa tunnelmasta puuttuu, kun katuja ei kertaakaan ole hiekoitettu ja lenkkareita on ongelmitta voinut käyttää läpi talven. Onneksi jäätelöä voi aina ostaa, se maistuu auringossa istuessa hyvälle, vaikkei mitään talvea olisi ollutkaan.

En tiedä, johtuuko tästä auringosta, mutta nyt olen opiskeluihinkin paremmin motivoitunut. Suomen kurssit alkoivat tänään ja oli kivaa pitkästä aikaa nähdä kavereita. Viime viikolla alkanut kielikurssi on osoittautunut oikein hyväksi. Nyt tuntuu, että mulla on oikeasti resursseja oppia kielikuvioita, kun peruskielitaito on hallussa. Pysyn mukana keskusteluissa ja asioiden soveltaminen on helppoa, kun kaikki kielioppi on jo pariin kertaan käsitelty. Joka kerta tulee silti jotain uutta, ja mikä parasta, näitä juttuja pääsee yleensä nopeasti soveltamaan käytöntöön vaikka kotona.

Kevät ja uusi lukukausi ovat myös tehneet konkreettiseksi sen tosiasian, että lähtö lähenee. Vajaa neljä kuukautta jäljellä, ja nyt kai pitäis olla tehtynä ne jutut, jotka haluaa tehdä ennen turistikautta, sillä se on täällä ihan kohta. Esimerkiksi en ole käynyt lainkaan muissa isoissa kaupungeissa kuin Roomassa, vaikka suunnitelmissa olis ollut vaikka mitä. Onhan tässä toki vielä aikaa, enkä mä aio kevään saapumista murehtia, vaan ottaa kaiken ilon irti. Täkäläinen rantakulttuuri on multa toistaiseksi täysin kokematta!