Pääsin kuin pääsinkin perille, kaikki meni hyvin kuin ihmeen kaupalla. Ainut, missä on ollut vaikeuksia, on kieli, mutta eiköhän sekin tästä, olen ollut täällä kuitenkin vain viitisen tuntia.

Mutta tämä kaupunki on kyllä ihan oma maailmansa, mitään vastaavaa en ole koskaan nähnyt. Jo taksimatka talolle antoi hyvin esimakua tulevasta. Kadut ovat kapeita, mutta autot, moottoripyörät, kävelijät ja bussit suhaavat siellä täällä, miten sattuu. Liikennesääntöjä ei juuri tunneta, vaan kommunikointi hoidetaan tööttäyksillä ja muulla metakoinnilla. Mutta ehkä tähän tottuu :)

Ehkä totun myös sisäpihan elämöintiin, epäilen suuresti, ettei tämä kaupunki tai edes piha aio mennä nukkumaan. Tämä kaupunki ja sen ihmisten tapa elää on jotain niin erilaista kuin Itä-Helsingin viattomissa lähiöissä, etten edes yritä ymmärtää sitä vielä. Ehkä mulle jotain valkenee näiden kuukausien aikana.

Hyppäys napolilaiseen elämään, sitähän mä halusin.