Turistikauteni pättyi eilen, kun palasin Rooman reissulta Napoliin. Neljä yötä ehdin olla. Ensin kiersin tärkeimmät nähtävyydet, kuten Pietarin kirkon, Fontana di Trevin ja Espanjalaiset rappuset vieraani kanssa, seuraavana päivänä sitten yksikseni, kun vieras lähti pois, eivätkä kaverit vielä saapuneet. Kolmantena päivänä kiersin nähtävyydet sitten näiden saksalaisten kanssa ja neljäntenä päivänä olin kuolemanväsynyt.

Reissu oli kyllä silti hieno. Roomassa riittää kyllä joka kerta uutta nähtävää, ja tällä kertaa tilannetta paransi aikaisempiin vuosiin se, että puhuin italiaa. Keskustassa turistialueella kukaan ei toki ottanut italian puhumistani tosissaan, vaan joka ikinen myyjä ja tarjoilija puhui englantia. Olen auttamattomasti liian ulkomaalainen. Mutta kun lähdin roomalaisen kaverini perheen luo paikalliseen lähiöön (italian sana periferia on paljon kuvaavampi), englantia en kuullut enää sanaakaan. Hauskinta oli, että aloin hahmottaa rooman murteen piirteet ja tajusin, että kämppikseni tosiaan puhuu kuin roomalaiset. Tätäkin murretta on melko vaikea ymmärtää, kun sitä nopeasti pulputetaan, mutta selvisin mielestäni kelvollisesti.

Todelliseen rooma-kielikylpyyn pääsin, kun lähdin kaverini kavereiden kanssa pizzalle paikalliseen pubiin. Pysyin hyvin keskustelussa mukana, silloin kun mulle puhuttiin, vastasin aina oikeaan kysymykseen (tämä oli alkuakoina hankalaa, kun en ollut varma, mitä toinen kysyi, niin arvasin, eikä se mennyt aina ihan putkeen...), mutta sitten putosin kärryiltä, kun he alkoivat vauhdilla valittaa hankalista professoireista ja muista käsittämättömistä opiskeluongelmista.

Hauskaa oli myös, että mulle on kasvanut jonkinlainen napolilainen identiteetti. Roomassakin mun esiteltiin Napolissa asuvana suomalaisena, eikä vain suomalaisena. Hihkuin kadulla, kun näin tyypillisiä napolilaisia herkkuja myyvän kaupan tai kun kuulin jonkun puhuvan napoletanoa. Ja totta kai, vaikka roomalainen pizza oli ihan jees, niin ei se kyllä napolilaisia serkkujaan voita.

Lisäksi vaikka Rooma on aivan upea kaupunki, olen tyytyväinen, että päädyin Napoliin. Rooma olis mulle liian suuri. Siellä on liikaa turisteja, ja liikaa vähän kaikkea. Toki kadut on siistimpiä ja liikennekuri astetta asiallisempaa, mutta siitä huolimatta olin eilen todella tyytyväinen, kun pääsin palaamaan reissusta kotiin.