Olin jo etukäteen hiukan huolissani, mitä tulee vapusta, kun sen viettämiseen ei täällä juuri panosteta samalla tasolla kuin Suomessa. Toukokuun ensimmäinen on toki työläisten juhla, mutta kyselyni huhtikuun vikasta ohitettiin naureskellen. "Siis että juhlittaisiin jo niinku aattoa? Miksi ihmeessä? Hulluja nuo suomalaiset..."

Verrattuna esimerkiksi pääsiäiseen on vapun viettäminen täällä paljon ankeampaa. Pääsiäinen on kiva juhla Suomessa, mutta sitä ei tullut ikävä, kun näidenkin pääsiäisessä riitti ihmeteltävää ja sitä pääsi jotenkin viettämään. Vappuaatto sen sijaan näkyi vain siten, että tunneilla oli tavallista vähemmän porukkaa. Huomasin illan kuluessa useampaan kertaan miettiväni, miten Suomessa juhla etenee. Onko Manta jo lakitettu ja kuohuviinit poksautettu...

Tän päivän piristys olikin siis ruotsin tunti, jolloin juteltiin mm. vappuaaton vietosta, jonka onneksi myös ruotsalaiset osaavat hyvin. Italialaispoika taisi pudota vähän kärryiltä, mutta eipä mun selostukseni studentmössoista ja statyista niin selvä ollutkaan. Olin muuten hiukan hämmästynyt siitä, ettei ruotsin opettaja, siis ruotsalainen, tuntenut simaa ja tippaleipiä. Jotenkin olin ajatellut, että jos mä olen opetellut jo kolmannella luokalla, miten sanotaan tippaleipä ruotsiksi, niin myös ruotsalaiset tuntisivat sen. Mutta ei, taitaa olla suomenruotsalaisten yksinoikeus sekin sananen. Mun kuvailuyritykseni eivät myöskään tainneet selventää tippaleivän syvintä olemusta muille, vaikka koetin parhaani mukaan selvittää asiaa ruotsiksi, italiaksi, englanniksi ja lopuksi yritin jopa piirtää... Taitaa olla kuitenkin parasta, että saapuvat joskus vapun aikaan Suomeen, jotta pääsevät itse maistamaan.

Sää oli vähän masentava, vaikka ei kai se nyt niin tavatonta ole, että vappuna sataa. Mutta eilen vielä Procidalla pulikoin Välimeren aalloissa ja poltin aurinkorasvasta huolimatta olkapään auringossa. Tänään kastuin sateessa, eikä aurinkoa tarvinnut paljon pelätä. Huomiseksi lupaillaan ukkosmyrskyä. Minne meni kesä?!?