Uusi lukukausi on alussa ja voisin saman tien kopioida vanhat tutut kirjoitukset lokakuulta. Miten tämä kurssien löytäminen voi olla näin vaikeaa! Miksei voi olla ajantasaista (tai edes jotain...) tietoa netissä? Miksei missään...

Mutta ei auta, kun pinnistellä. Nyt sentään kieli sujuu ja tiedän paljon enemmän kuin ennen, eikä italialaisillekaan ole kaikki selvää. Silloin tällöin käymme keskusteluja, joissa lyttäämme koko italialaisen yliopistomaailman tai vähintään Orientalen, ja syytä kyllä onkin... Kurssien hankala löytyminen on ongelmista vähäisempiä, sillä ne on sentään mahdollista löytää, kun verkostoutuu ja jalkautuu haastattelemaan oikeita opettajia.

Viimeisin keskustelu käsitteli kaverini tenttiä, joka oli tietenkin suullinen, niin kuin lähes kaikki täällä. Kuulustelijoina oli kaksi professoria, jotka sattuivat olemaan aviopari. Mies kyseli ja opiskelija vastasi, vaimo oli hiljaa. Mies olisi päästänyt tytön läpi, mutta vaimo ei tätä hyväksynyt. Ei ollut vakuuttunut. Aviopari kiisteli siinä opiskelijoiden edessä, ja lopulta tulos oli, ettei kukaan koko ryhmästä läpäissyt tenttiä. En tiedä, oliko rouvalla huono päivä, vai millainen perheriita oli aamulla käyty, mutta opiskelijat saivat luvan toimia välikappaleena.

Kun tapausta kauhistelin ja ihmettelin, eikö ole mahdollisuuksia valittaa tms, sain osakseni hymistelyä. Jos opiskelijat tuntevat tulleensa kaltoin kohdelluksi, he voivat valittaa kansliaan, mutta italialaiseen tyyliin kaikki kestää. Jos lopulta päätetään, että tentin voi tehdä uudestaan, se on kuulemma usein jo liian myöhäistä. Suullisista tenteistä ei tietenkää ole videoita tms. jotta ulkopuolinen voisi jälkikäteen tarkastaa vastaukset toisin kuin kirjallisista vastauksista.

Professoreiden moraali on usein kyseenalainen, paikalle tullaan jos tullaan ja mahdollista on, että assistentin tapainen pitää koko kurssin professorin sijaan, mutta professori nostaa palkkaa. Omalle kohdalleni näitä räikeimpiä tapauksia ei ole sattuntut, suomalaiseen järjestelmään tottuneen silmään pistävät vain pienemmäkin yksityiskohdat. Saksassa vaihtarina ollut italialainen kaverini huokasi, että vaihdon jälkeen Italiaan paluu tuntui kauhealta, kun oli nähnyt, miten paljon paremmin asiat voisi järjestää.

Kuvaavaa on myös, että suomalainen professorini huokasi täällä ja ihmetteli opiskelijoille, miten ihmeessä he onnistuvat valmistumaan täältä. Samalla heräsi keskustelu myös italialaisesta opiskelijaelämästä, tai siis siitä, ettei sitä ole. Ei puhettakaan vaikutusvaltaisista ylioppilaskunnista (HYY:n pisteet mun silmisssä on nousseet taivaisiin), saati lukemattomista aine-, harrastus- ja huvittelujärjestöistä. Ei siis myöskään iltapukuvuosijuhlia, mäenlaskua laskiaisena tai vappujuhlia haalarein ja lakein. Ja sen on todella sääli, sillä mitä vaikkapa mun fuksivuoteni olisi ollut ilman näitä?

En siis tarkoita, ettei täällä osattaisi juhlia, mutta perinteet ja järjestöissä syntyvä yhteishenki puuttuvat, ja täällä järjestöillä olisi todella töitä. Osa opiskelijoista on kyllä aktiivisia, mutta joko epäkohtia on liikaa tai sitten järjestäytyminen on tehotonta, tai molempia... Tai sitten se on kiellettyä. Muistan elävästi, kun saksalaispoika yritti ottaa selvää täkäläisestä opiskelijahankkeesta ja mielenosoituksesta. Tavattuaan erään sisäpiiriin kuuluneen italialaisen aktivistin, hän joutui kuitenkin kokemaan pettymyksen, koska tämä aktivisti ei suostunut kertomaan mitään, etenkään tapahtuman johtajista. Lopuksi vakavana neuvoi vain: "Ole varovainen!" Jostain syystä vaara tuntui todelliselta.

Joka tapauksessa toiminta tuntuu täällä melko radikaalilta ja luokkahuoneiden valtauksista mieleen tulee 60-70-luku. Ei ole sellaista "nyt kaikki nostattamaan opintotukea" -meininkiä. Ja se avoimuus puuttuu. Tällä viikolla en päässyt hakemaan ruokakuponkeja, koska opiskelijat olivat vallanneet toimiston. He ovat syystäkin turhautuneet siihen, että yliopiston ruokala on ollut suljettuna lähes kaksi vuotta. Nyt kuitenkin turhautti minua, sillä en saanut alennuslappusta, jolla olisin saanut halvalla kunnon aterian, sain tyytyä sämpylään. Mutta ehkä mun on jatkossakin uhrauduttava, jos näin olisi jotain toivoa saada ruokala joskus auki... Tosin tuskin tapahtuu tän kevään aikana.