Koti ja kämppikset täällä tuntuvat enemminkin sijaisperheeltä kuin pelkiltä kämppiksiltä. Luulen, että meidän casa on monella tavalla vähän poikkeava, koska omistaja asuu täällä myös ja on paikan pomo ja äitihahmo. Poikaystävänsä tai miehensä on sitten isä, jolle aina kerrotaan, jos pesukoneesta lähtee ovi irti (näin on siis käynyt, en muista kerroinko siitä), jääkaappi ei toimi jne. Omistajan sisko on sitten täti ja miehensä setä ja me loput muodostetaan sekalainen sisarusparvi. Lisäksi kämppisten tyttö-, poika- ja muuten vaan ystävistä on tullut osa taloa.

Ihmisiin kiintyy kumman nopeasti ja kun kuulin, että englantilaistyttö muuttaa joulukuussa, saksalaispoika helmikuussa ja toskanalaispoika samoihin aikoihen, niin iski paniikki, ei mua saa jättää yksin! Talon kokoonpano on kyllä jo muuttunut alkuasemasta. Ranskalaistyttö lähti, mutta häneen en kyllä ehtinyt tutustuakaan. Tilalle tuli pariksi viikoksi ranskalainen poika, joka asui täällä kaksi vuotta sitten. Vaikka en ikinä ennen ollut heppua tavannut, niin tuntui kuin isoveli olisi palannut kotiin. Mutta huomenna se jo lähtee pois...

Pysyvämmin tänne muuttivat puolalainen tyttö ja poika. Molemmat ovat erasmus-opiskelijoita, mutta heidän  yliopistoyksikkönsä sijaitsee läheisessä pikkukaupungissa. Päätyivät kuitenkin muuttamaan Napoliin, kun siellä ei kuulemma tapahtunut mitään. No, täällä niitä tapahtumia riittää.

Kotikieleksi on vakiintunut italia ja englantia puhun vain englantilaisen kanssa. Tai tulee englantia puhuttua muutenkin, silloin kun pää ei toimi italiaksi. Toisaalta yhä usemmin tulee vastaan tilanteita, joissa englantiin vaihto ei auta asiaa, onko se sitten hyvä vai huono asia. Mun englannillekin tekee kyllä hyvää päästä välillä puhumaan natiivien kanssa, koska muiden ulkomaalaisten kanssa puhuttu englanti on yleensä pakostakin yksinkertaisempaa. Sama pätee kyllä italiaankin ja täytyy toivoa, että muut korjaavat, jos mä ja muut ruvetaan porukalla puhumaan jotain muuta kuin oikeaa italiaa.

On huojentavaa huomata, että mä jo puhun italiaa, en hyvin, mutta kuitenkin. Nyt välillä on kieli solmussa, mutta useimmiten etenkin kahdenkeskinen keskustelu sujuu hyvin. Vaihdoin tänään italian ryhmän astetta vaikeampaan ja toivon, että siellä sujuu hyvin. Luulen, että on kuitenkin parempi kerrata vaikeampia kielioppiasioita, sillä nyt pystyn soveltamaan niitäkin käytäntöön. Turhauttavaa käydä kielikurssilla läpi itsestäänselvyyksiä, kun kuitenkin muilla kursseilla pitää lukea oikeita tekstejä.

Lentoliput on muuten vihdoin varattu, eli  jouluksi olen tulossa Suomeen!

P.S. Englantilaistyttö koputti äsken oveen, näytti tiskiharjaa voitonriemuisena ja käveli pois. Hyvästi ällösienet! Joulun jälkeen tuon tänne läjän kunnon harjoja...