Jos pitää parikin päivää taukoa kirjoittelussa, ihmettelyn arvoiset asiat patoutuvat valtaisaksi möykyksi, josta ei sitten tiedä, mistä päästä aloittaa. Mutta aloitetaan vaikka Halloweenista.

Vaikka sanotaan, että roomalaiset ovat hulluja, niin tiistai-iltana selvisi, että kyllä hulluja löytyy koko Italiasta ja muualtakin Euroopasta. Vain Saksa paljastui pidättyvaiseksi tapaukseksi. Ennen tiistaita käytiin porukalla ostoksilla pippaloita varten, ja tarttui munkin mukaan muutama naamioitumisvaruste. Matka oli muuten leppoisa, mutta vuokraemäntäni aina välillä uudelle alueelle tullessa kommetoi, että pitäkääs laukuista kiinni näillä nurkilla ja toisaalla, että tämä katu on sitten vaarallisinta aluetta koko Napolissa, koska täällä asuu kaikki Camorran mafiosot.

En ole aikoihin ollut naamiaisissa, joissa kaikki tosiaan pukeutuisivat kunnolla. Nekin meistä, jotka eivät ehtineet asuja miettiä, pääsivät maskeeraajakämppikseni käsittelyyn, poikkeuksena vain saksalainen. Niinpä meitä istui illallisella  Dracula, piru, oopperan  kummitus, Morticia, noita, Frankestain morsiamineen, kauhunukke ja paljon muita kummajaisia kauhuelokuvista tai muista kauhukuvista.

Ja kaamein kaikista olin tietysti minä. Olin pukeutunut valkoiseen (tai sen piti olla valkoinen, mutta tarkemmassa katselussa se paljastui hailakan vaaleanpunaiseksi) yömekkoon kokoa 52 ja mustaan peruukkiin, mutta ei, en ollut kummitus, vaan tietysti The Ringin Samara. Etenkin maskeerauksen jälkeen olin oikeasti melko kauhea :)

Illallinen saatiin käyntiin vasta yhdentoista jälkeen, mutta se jatkuikin sitten pitkälle marraskuun puolelle. Viini virta ja jälkiruokadolcetkin menivät viimeistä murua myöten. Oli taas aivan loistava iltama. Toivottavasti saan tännekin kuvia jossain vaiheessa, vaikka se yhteiskuva jäi kaikesta suunnittelusta huolimatta ottamatta, kun viini rupesi liikaa väsyttämään.

Seuraavana aamuna puolen päivän aikaan havahduin siihen, että sataa kaatamalla ja olin kovin onnellinen, ettei tarvinnut lähteä mihinkään, vaan sai jäädä viettämään vapaapäivää. Sade jatkui kunnon ukkosmyrskynä, joten talvi saapui tännekin joskin ilman lunta... Kukaan kenen ei ollut pakko ei poistunut talosta ennen iltaa. Lötköttelimme vain, katsoimme kauhuleffan ja mä kilisytin taas puikkoja, vaikka tiedänkin, ettei toi pipo valmiiksi tule, kun lanka loppuu kesken ihan just.

Illalla saksalaispojan kehoituksesta lähdin kuitenkin ulos ja käytiin saksalaisten ja napolissa vierailevien milanolaistyttöjen kanssa yhdessä kuuluisimmista pizzeriosta. Söin pizzan nimeltä margherita DOC ja se oli kyllä ihan taivaallisen hyvää. Milanolaistytöt opettivat mulle italialaisia elekielen merkkejä (huom! ihan asiallisia sellaisia) kyselivät multa, millaisia elekielimerkkejä suomessa on, eikä mulle tullut juuri mitään erikoisempaa mieleen. Pitääkin ruveta tarkkailemaan suomalaisia tarkemmin...

Ilta jatkui vielä ihan liian pitkään läheisessä baarissa, mutta tapasin taas kivoja ihmisiä, kuten unkarilaisen tytön, jonka oli yliopistossa ollut pakko lukea vuosi suomea ja viroa. Pakkosukukieliopinnot tunnetaan siis muualllakin. Kovalla oleva musiikki vähän vaikeutti kommunikointia, kun en osaa italiaa huulilta lukea, eikä se elekielikään ole vielä ihan hallussa...