Kun tulin tànne, ajattelin, ettà kukaan ei tietàisi Suomesta mitààn, eikà olisi pahemmin kiinnostunutkaan. Ja totta on, etteivàt monet tiedà, ettà Suomi kuuluu EU:hun, ja esim. kàmppikseni luuli, ettà Suomi sijaitsee jossain  Etelà-Venàjàllà... Mutta muuten ihmiset ovat olleet kiinnostuneita kotimaastani, joillain on kaveri joskus kàynyt Suomessa, muutama on itsekin  piipahtanut Helsingissà. Ja mua onkin luultu paitsi saksalaiseksi, venàlàiseksi  ja turkkilaiseksi (!), myòs kuopiolaiseksi...

Suomalaiset ovat ilmeisen ahkeria opettamaan kieltààn muille, ja muutamat ovat kertoneet, mità sanoja osaavat. Tàssà niistà lista:

- kyllà

- no niin

- sukupuoliyhdyntà

- heippa 

- suudelma

- anna pusu

Olen kyllà itsekin tehnyt oman osuuteni kielen opetuksen suhteeen, eli ei suomi suinkaan ole katoava vaan pàin vastoin alati laajeneva kieli. Ihmiset ovat myòs olleet ihastuttavan kiinnostuneita suomen kielen historiasta ja sukukielistà. Onneksi olin suomen kielen taustan tunneilla melkein aina hereillà, joten saksalaisellekin yritin pàtevàsti selittàà germaanilainoista...

Saksalaiset ovat muutenkin olleet erityisen innostuneita Suomesta. Toinen ihmetteli, miten Suomessa voi olla vain reilut 5 miljoonaa asukasta, vaikka se on niin tàrkeà maa. Toinen taas kertoi, ettà kaikki (?) haluaisivat matkustaa Suomeen ja muihin pohjoismaihin, mutta kalliiden hintojen takia pohjoiseen harvemmin làhdetààn. Saksassa myòs ihan oikeasti ihannoidaan suomalaista koulutusjàrjestelmàà. Kàmppikseni, joka kampanjoi  ilmaisen yliopisto-opiskelun puolesta, pyysi mua haastateltavaksi johonkin artikkeliin, koska nàitten kampanjoijien tavoitteena on Suomen ja Ruotsin malli, kun taas valtio ajaa làpi amerikkalaisempaa mallia.

Perjantaina pààsin myòs puhumaan suomea ihan oikeille ihmisille. Aikaisemmin olen voinut jutella suomeksi vain meidàn talon kissoille, jotka ei pahemmin kysymyksiin vastaile. Tapasin nimittàin yliopistoni suomen kielen professoressan ja kaksi dottoressaa. Kyllà oli hauskaa tunnistaa suomalaiset kasvot, myòs dottoressa nàki heti, ettà mà olen Suomesta.

Tapasin myòs italialaisia, jotka puhuivat sujuvaa suomea. Kàsittàmàtòntà! Mutta kai sità voi italialainenkin opiskella suomea, opiskellaanhan Suomessakin latinaa. Kolmannen vuoden opiskelijat olivat myòs olleet kesàllà lomalla Suomessa ja muistivat, hàmmentàvàà kyllà, mm. Mellunmàen ja Vuosaaren.  

Suomenkielisià kavereita tààllà kyllà vàhàn kaipaa ainakin jos tarjoilla on vain saksalaista seuraa. Sunnuntaina oltiin kuin oltiinkin Ischialla, mà, brittipoika ja saksalaisjoukko. Pahaksi onneksi brittipoika puhui sujuvaa saksaa, joten mà olin ainut, joka oli jatkuvasti pihalla alati muuttuvissa suunnitelmissa. Vàlillà joku viitsi tulkata mullekin, ettà missà mennààn. Italiaa ei pahemmin puhuttu, mutta onneksi sità on kotona pakko puhua.

Ischia oli kyllà upea paikka, mahtavat maisemat ja hiekkarannat. Tietenkin myòs hyvàà pizzaa ja jààtelòà. Moottoripyòrillà ei sentààn menty, mà suhtaudun yhden Napolissa vietetyn viikon jàlkeen moottoripyòriin lievàsti sanottuna negatiivisesti :) Pàivà rauhallisessa ja siistissà saaressa teki myòs hyvàà, hiukan rauhaa Napolin melskeestà.