Eilen oli ekat Erasmus-pippalot, joihin làhdin yhdessà saksalaiskàmppikseni kanssa. Oltiin perillà puoli kahdentoista aikaan, mutta paikka oli tyhjàà tàynnà. Noin tunnin odottelun jàlkeen kadulle alkoi kuitenkin valua vàkeà. Muut Erasmus-ihmiset oli làhinnà saksalaisia ja kàmppikseni kansalaisuudesta johtuen liityimme joukkoon. Siinà saikin pistàà koko kielitaidon kehiin, kun sekaisin puhuttiin italiaa, englantia ja saksaa...

Tànààn kielipààjumppa jatkui, kun sattumalta tòrmàsin kadulla niihin saksalaisiin ja italialaisiin, joiden kanssa eilen tanssahdeltiin. Saksalaisten joukkoon on helppo sulautua, vaikka en kieltà puhukkaan. Ja hauskaa on sekin, ettà ne on yhtà pihalla kaikesta kuin màkin, ja yhtà ummikkoja kielen kanssa :)

Saksalaistyttòjen kanssa suunniteltiin myòs vierailuja Pompeiin, Caprille, Vesuviuksella ja Roomaan. Kurssit alkaa vasta parin viikon pààstà, joten meillà Erasmuksilla on aikaa vaikka muille jakaa. Ajantaju on jo ehtinyt muuttua tàssà parin pàivàn aikana. Se saattaa kyllà johtua myòs siità, ettà jàtin kellon kotiin...