Tänä aamuna havahduin hereille, kun puhelin piippasi. Viesti kuului käännettynä suunnilleen näin:

"Opiskeletko sä? Sää on niin kaunis,
että meidän pitäisi tehdä joitan ihan muuta.
Miten olisi Posillipo tai Pozzuoli? t. H."

Mulla ei todellakaan ollut mitään tällaista retkeä vastaan ja hetken kuluttua me jo kolisteltiin metrossa kohti Pozzuolia. Se on pieni kaupunki Napolin kupeessa, mutta ikää sillä on jo kiitettävästi. Jos oikein muistan niin kreikkalaiset perustivat sen noin 500 eKr. Siellä on myös vanha roomalainen amfiteatteri, joka harmi kyllä oli tänään suljettu. Hienolta se kuitenkin näytti aidan takaa kurkittunakin.

Päivän päätarkoitus oli kuitenkin enemmän rentoutuminen ja Napolin vilinästä irrottautuminen, joten nähtävyyksien katselu jäi vähemmälle ja ihastelimme lähinnä maisemia. Oli todella rentouttavaa olla liikkeellä kahdestaan, sillä se liikkuminen on niin hankalaa ja hidasta vähänkin isommassa porukassa, kun jokaista askelta pitää pohtia yhdessä. Demokratia ei aina ole se tehokkain mahdollinen tapa toimia.

En muista (enkä ainakaan tunnusta), koska olisin viimeksi ollut omenavarkaissa, mutta tänään kävin ekaa kertaa elämässäni appelsiinivarkaissa. Keskellä kaupunkia oli suuri kaunis puisto, jossa kasvoi paljon appelsiinipuita. Alaoksilta tai maasta hedelmiä ei löytynyt, joten emme olleet ensimmäisiä, joiden mieleen juolahti, että on välipala-aika. Paikalla oli muutama ihminen jopa ihan ämpäreiden ja jonkinmoisen appelsiininpudotteluaseen kanssa.

Me tyydyttiin ihan vaan hyppimään, pomppimaan ja kurkottelemaan ja lopulta saimme saaliiksi muutaman kauniin keltaisen appelsiinin. Niistä sitten nautiskeltiin rannalla. Tosin myönnetään, etteivät ne olleet kovin makeita yksilöitä. Kun yhden söin äsken vielä iltapalaksi, niin se oli niin hapan, että silmät vuotavat vieläkin. Tämä taisi olla syynä, että kaverini luopui ylimääräisistä suosiolla. Paha saa nähtävästi aina palkkansa.

Vaikka emme mitään tehneet, niin olimme päivän päätteeksi äärettömän väsyneitä ja nälkäisiä. Koska sopivaa avoinna olevaa ruokapaikkaa ei tullut vastaan, niin palattuamme Napoliin marssimme ensimmäiseen vastaan tulleeseen tunnettuun kansaiväliseen pikaruokaravintolaan. Onhan näitä italialaisia herkkuja jo täällä maisteltu, pakko saada vähän vaihtelua :)