Suomi tupsahtaa täällä esille aina silloin tällöin, joskus lehtien Marimekko-mainoksilla, toisinaan Aalto-maljakoilla lasiosastolla. Aina jaksan ilahtua, vaikka vähitellen olen alkanut ymmärtää, että vaikka Suomi on Euroopassa suht pieni maa, ei se kuitenkaan ole näkymätön. Esimerksiksi musiikkimaailmamme tunnetaan hyvin, jokainen osaa jonkun kuuluisista bändeistä suomalaiseksi.

Tänään suomi  näyttäytyi valkokankaalla.  Olin kaikkien tyttökämppisteni kanssa naistenpäivää viettämässä ja käytiin katsomassa italialainen elokuva nimeltä Saturno contro. Hieman hiljaisessa kohtauksessa kiinnitin huomiota taustalla istuutuvaan kännykkää räpeltävään naiseen. Mietin mahtaako naisella olla varsinaista roolia, vai onko taustatohina vain sattumanvaraista.

Sitten nainen alkoi puhua puhelimeensa. Muutama hetki meni ennen kuin tajusin, että sehän puhuu selvää suomea. Pomppasin suoraksi ja kuiskasin vieressä istuvalle kaverille innoissani (suomeksi...), että toihan puhuu suomea. Suomipuhelu oli vielä melko pitkä, varmaan olin ainut salissa, joka vuorosanat ymmärsi :) Harmi vain, etteivät vuorosanat olleet kovin kummoiset... Sain niitä jälkikäteen käännellä, vaikka italialaiset ymmärsivät aivan yhtä hyvin, mitä tapahtui, kun iloinen äänensävy muuttui ja puhelu päätyi itkuun. Mutta mä tulin iloiseksi joka tapauksessa!