Olen viime päivinä hetkittäin keskittynyt lähinnä opiskeluun. Pari muutakin kaveria on pakertanut tenttien parissa, joten en ole ollut ainut vaihtari, joka kuvittelee, että tenttejä voi läpäistä. Tänään piti sitten olla ensimmäinen tenttipäivä. Toisin kuin Suomessa, jossa tenttiin mennessäni en juuri kiinnitä huomiota ulkonäkööni, täällä pynttäydyin ja meikkasin perusteellisesti, sillä suullinen tentti on samalla myös esiintymistilanne ja ihmiset yleensä pistävät parastaan. Tarkkaa kellonaikaa ei ollut, mutta marssin koululle niin aikaisin kuin kykenin, sillä professori sanoi aloittavansa aina aikaisin.

Hieman huolestuin kun huomasin, että opettajan huoneessa ei ole valoja, eikä muita opiskelijoita näy, mutta ajattelin, että olen vain ajoissa. Ovessa oli kuitenkin juuri se lappu, jota olin pelännyt: "Tentti siirretty ensi viikkoon!"

Tiesin, että tällainen on täällä normaalia ja viimeksi näin kävi viime viikolla kämppikselleni. Professori oli siirtänyt tentin perjantaista torstaille, ja ne, jotka eivät tätä tienneet (asiasta ei ilmoitettu esim. netissä), saavat tehdä tentin kahden viikon päästä. Kämppikseni tekee viimeisiä tenttejään ja tarkoitus on valmistua maaliskuussa, joten häntä tällaiset muutokset eivät todellakaan naurata.

Mutta ei naurattanut muakaan. Raivostutti niin, että savu nousi. Uusi tenttipäivä ei mulle sovi millään, sillä olen silloin Roomassa. Miksi mä edes vaivauduin opiskelemaan, kun tämä oli jokseenkin arvattavissa! Miten ihmeessä italialaiset opiskelijat kestää tällaista! Luojan kiitos, mä olen vain vaihtari, eikä ko. kurssi ole kovin tärkeä tutkintoni kannalta. Ainahan opettajilla on valtaa opiskelijoihin, mutta suulliset tentit (joissa objetiivisuuden ja tasapuolisuuden toteutuminen on silloin tällöin kyseenalaista) ja tällaiset  mielivaltaiset äkkinäiset muutokset kasvattavat valtaa kohtuuttomasti. Jos olisin tiennyt tästä siirtymisestä edes eilen illalla olisin voinut alkaa keskittyä huomiseen tenttiin...

Nyt olen onneksi jo rauhoittunut,  ja ehkäpä saan aikaa fiksun meilin tälle professorille. Ehkä voin tehdä tentin tai jonkin muun työn myöhemmin. Ellen, niin ei voi mitään.

Opiskelu täällä on jo sinällään kokemus ja vaikka en ihan kaikkea ymmärtänytkään, niin olin eilen superylpeä itsestäni, kun sain koko koealueen kahlattua läpi. Myös tänään luin melko ahkerasti, vaikka motivaatio valmistautua huomiseen (toivottavasti) tenttiin ei ollut korkea. Täydessä lukusalissa tunnen kuitenkin mukavasti kuuluvani joukkoon ja pääseväni kokemaan sitä ihan tavallista napolilaista opiskelijaelämää tenttiahdistuksineen kaikkineen. Kivaa vaihtelua ikuiselle vaihtarielämälle.