Suomessa vietetään juhannusyötä, täällä juhannus ei tietenkään näy mitenkään. San Giovannikin on vasta sunnuntaina. Takana on pitkä ja hämmentävä päivä. Aamulla tein vakiokävelyreittini Via Toledo - Piazza Plebiscito - lungomare - Castel dell'ovo - Villa Comunale - Via Chiaia (joka on kaikille mun luona vierailleille tuttu) ja hyvästelin lempparikaupunkiani. Oli sumuista ja Vesuviuksesta näkyi vain hämärästi kraaterin siluetti. Siellä se kuitenkin oli yhtä kauniina kuin aina.

Muuten päivä meni lähes raivokkaasti siivotessa, pakatessa ja iltaa valmistellessa. Jäätelöpaketin kuljettaminen helteessä läpi koko kuhisevan kaupungin, ei ollut helppo juttu, mutta se oli vaivan arvoista. Viimeinen margherita oli yhtä hyvä kuin aina ennenkin, ehkä vähän parempikin. Ja se jäätelö... Mamma mia, tällä helteellä ei mikään ole sen taivaallisempaa. Pizzeria Principe ja Fantasia Gelati tekevät ihmeitä! Myös vesimeloni ja kuohoviini maistuivat juhlaväelle ja ilta oli upea.

Mä olen tänään kuullut niin paljon kauniita sanoja, että olen aivan sanaton. Mä tiesin, että mä olen ollut suunnattoman onnekas löytäessäni tämän talon ja nämä ihmiset, mutta näitten lämpöä täynnä halausten ja suloisten sanojen keskellä, mietin olenkohan sittenkään ymmärtänyt mistään mitään... Come ce la faccio senza queste persone!

Kotiinpaluu jännittää. Voi kuulostaa oudolta, mutta nyt tuntuu, että paluu on tähän astisen elämäni suurin elämänmuutos. Varmaankaan kaikista vaihtareista ei tunnu tältä, mutta mulle tämä elämä täällä on ollut hyvin hyvin tärkeä vaihe, ja sen lopullinen päättyminen on suurempi muutos kuin esim. muuttaminen pois kotoa tai tänne tuleminen. Onneksi loppu on aina myös alku, ei tässä muuten mitään mieltä olisikaan.

Nyt pakkaan tietokoneen ja loput tavarat. Sitten piirrän Suomen maailmankartalle (kartta, jonne kaikki talon asukkaat on itsensä sijoittaneet, ei nimittäin ulotu ihan Suomeen saakka). Myös se yhteiskirje pitäisi valmistaa, tulee varmaan aika tunteellista tekstiä tähän aikaan. Onneksi yö on nuori ja puolalaiset aloittivat pakkaamisen vasta äsken, vaikka lähtevät mua ennen. En siis kuku keskenäni.

Puoli yhdekältä lähtee mun taksi, sitten 10.40 lentokone...

Come ce la faccio!