Yhteisöllisyys ja mun huominen kokeeni ovat päivän sanoja tässä talossa. En tiedä, johtuuko se siitä, ettei muut keksi mun kanssa mitään muuta puhuttavaa, vai onko ne vain oikeasti kiinnostuneita mun koulumenestyksestäni. Eilen myös vaadittiin, että tänään mun on syötävä kunnon ruokaa eli oikeaa lihaa, että jaksan opiskella. Vihanneksilla ei kuulemma elä... No, tänään ateriani hyväksyttiin, eli ainakin sen osion sain läpi.

Tänään mun taitoja testattiin myös oikein porukalla. Istuin kahden kämppikseni välissä ja pähkäilin aikamuotojen ja pronominien kanssa, muut uteliaat kurkkivat olkani yli. Ainakin paineensietokykyä tuli treenattua. Kyllä se kielioppi muutenkin sujuu ihan kohtuullisesti, mutta samaa en osaa soveltaa käytännön puhetilanteissa. Toisaalta kepeä  juttelu alkaa sujua ihan kivasti, ja passiivinen sanavarasto karttuu, mutta saa nähdä onko siitä huomenna hyötyä. Tämä koko talon italialaisten kiinnostus mun suoritukseeni on myös aiheuttanut sen, että itsekin ajattelen, että olen menossa vähintään ylppäreihin huomenna, se ei kuitenkaan ole kuin yks italian tentti, joita olen elämässäni tehnyt jo pari.

Tenttejä ilmaantui yllättäen lisää. Luulin, että ne on kaikki joskus helmikuussa, mutta toisin kävi. Perjantaina pääsin vihdoin ruotsin tunneille ja kävi ilmi, että kahden viikon päästä on tentti. Tosin se on jotenkin poikkeuksellinen koe, sillä se on kirjallinen. Tavallinen suullinen tentti on kuulemma helmikuussa, mutta pitää mennä vissiin juttelemaan opettajan, että mitä mä voisin tehdä. Tässä ei ole enää kuin yksi luento ennen tenttiä, koska ensi perjantai on pyhäpäivä.

Mulla oli tarkoitus järjestää jonkin sortin juhlat itsenäisyyspäivänä, mutta kun tässä tajusin, että itsenäisyyspäivä on ylihuomenna, niin taitaa jäädä aika pieni muotoisiksi, korkeintaan jotain kämppisten kanssa, tai sitten nauliudun nettiin katselemaan Linnan juhlia. Kynttilät ovat jo ikkunalaudalla.