Tekeekö mieli biitsille? Mä kävin tällä rannalla helmikuussa ja kauhistelin sen surkeaa talvista tilaa. Ajattelin, että eiköhän ne sen kesäksi siisti. Viime lauantaihin mennessä tilanne ei ollut parantunut tippaakaan. Roskaläjät saavat paahteisimmankin päivän muuttumaan lähinnä masentavaksi.

Viime viikkoina uutiset Napolin mittavasta jäteongelmista ovat kulkeneet ympäri Eurooppaa Suomeen saakka. Ja ongelma on kyllä ihan todellinen. Keskustassa tilanne on kohtuullinen, toki jätettä on paljon, mutta sitä myös siivotaan pois. Joskus voi olla vuori vallannut jalkakäytävän, mutta yleensä tilanne on suht hallinnassa. Toisaalta totta on myös se, että mun silmä on jo tottunut. Rakasta ystävääni lainatakseni Suomessahan sellaisesta roskamääristä tipahtaisi järkytyksestä perseelleen.

Varsinainen ongelma on kuitenkin keskustan ulkopuolella lähiöissä ja lähikunnissa, joissa turistienkaan takia ei tarvitse edes yrittää ja roskia ei tosiaan viedä pois. Siellä nämä kasat eivät ole mitään ylipursuavia laatikoita, vaan ihan kunnon vuoria. Napolissa kierrätys ei ole kovin edistynyttä, ja biojätettä ei lajitella lainkaan, joten voitte vain kuvitella, mitä lemu noista vuorista lähtee. Onneksi nyt vaihteeksi sataa. Kun roskia ei kerätä, asukkaat polttavat niitä myös täällä keskustassa. En tiedä, onko tämä vaihtoehto paljon parempi, muuten kuin rottaongelman kannalta. Mä en ole yhtään rottaa täällä tavannut, mutta en kyllä haluakaan, uskon kyllä muutenkin, että niitä on.

Jäteongelma ei ole mikään uusi juttu täällä, viimeksi se kärjistyi viime syksynä. Täysiä kaatopaikkoja on suljettu, ja tilaa enää ole juuri missään. Tilanne on kriittinen, eikä sitä yhtään paranna se, että jätekuljetuksesta huolehtii suurelta osalta Napolin mafia Camorra. Se on jo ajatuksena niin masentava, että koko roskan mieluiten sulkisi mielestään, jos se kadulla kulkiessa olisi mahdollista.

Mutta vaikka Camorran toimiin ei taviksella ole valtaa, niin tekemistä riittäisi asennekasvatuksessakin. On raivostuttavaa nähdä, miten ihmiset heittävät roskia ulos junan tai auton ikkunasta, roskisten viereen kadulle, mereen tai rannalle. Kaikki tätä eivät tietenkään harrasta, mutta ahkera osa kuitenkin. Sen välinpitämättömyyden edessä tunnen samanlaista voimattomuutta kuin Camorran kanssa. Miten Napoli voi ikinä parantua, jos ketään ei kiinnosta?

Jos tästä tilanteesta haluaa positiivisia puolia etsiä, niin ainakin se, että on ainakin helppo havaita, miten järjettömiä määriä jätettä tuotetaan. Sen voi ihan hyvin huomata vaikka meidän kotikadulla, jos roska-auto ei ole kiertänyt. Kasat kasvaa itseäkin omatunto kolkuttaa jätesäkkejä raahatessa. Ehkä se kannustaa myös jotakuta aloittamaan jätteiden lajittelun. Muitakin ratkaisuja tarvitaan, mutta sekin, että kierrätetyn jätteen määrä nousisi yli 5%, antaisi toivoa paremmasta. Piano piano...