Paluu vanhaan todellisuuteen tapahtuu tässsä vähitellen totutellessa. Suomi on ihmeellisen vihreä ja hiljainen. Helsinki ei tosiaan näin keskikesällä ole kovin ylikansoitettu, mutta hyvä vain, rauhaa ehdinkin Napolissa kaivata. Nyt nautin niistä asioista, mitkä olivat Napolissa vain haaveita, saunasta ja Suomi-idyllistä :)

Napoli on kuitenkin pysynyt jatkuvasti ajatuksissa. Viimeinen aamu oli haikeista haikein. Ensin hyvästeltiin puolalaiset, sitten vahvan ja makean aamukahvin jälkeen oli minun vuoroni. Taksi odotti pihalla ja koko ihana kämppislaumani oli saattamassa. Tuskin oli taksi ehtinyt ulos pihaportista, kun tulivat kyyneleet, eikä loppua meinannut tulla.

Lentokentällä taistelin epätoivoisena terminaalista toiseen (käsittämättömän epälooginen systeemi siellä!) aivan liian painavien matkalaukkujeni kanssa. Surkeuteni pelasti kuitenkin check-innin hieman pihalla ollut tyttö, joka lopulta katsoi läpi sormien 25 kiloa liian painavat laukkuni, enkä siis joutunut maksamaan lisämaksuja. Olin kyllä kuullut, ettei Napolissa olla niin tarkkoja, mutta moinen ystävällisyys / välinpitämättömyys sai mut rakastamaan tuota kaupunkia entistä enemmän :)

Lentokoneesta katselin, kun Napoli muuttui silmissäni miniatyyrikaupungiksi, ja sitten ei näkynytkään kuin pilviä ja vähän vuoria. Vaikka lentokoneessa haikeilinkin lukemalla kavereideni kirjoittamia viestejä, koneessa tarjottu ruisleipä, perunamuusi ja ruskeakastike sai mut vähitellen ymmärtämään, mikä on ohi ja mikä edessä.  Kun koneen pyörät tömähtivät Helsinki-Vantaata, odotin jo kotiinpääsyä.

Nyt olisi kai sitten kiitosten aika. Vaikka vaihto olikin päätöksenä ja kokemuksena hyvin itsenäinen ja henkilökohtainen, en silti olisi selvinnyt siitä ilman muita. Suuret kiitokset siis yliopistoille Suomessa ja Italiassa, laitoksille, kelalle, pankille, postille, perheelle, poikaystävälle, sukulaisille, kavereille ja vähän kaikille muillekin!

Sopratutto voglio comunque ringraziare la mia casa e la famiglia napoletana e gli amici, che hanno fatto lo mio anno a Napoli perfetto. Senza voi sarei stata totalmente persa... Non posso mai trovare le parole giuste, ma spero che possate capire, quanto siete importanti per me. Vi voglio tanto bene!!

Blogi jatkuu vielä jonkin aikaa ainakin, sillä mieli on vielä takaumia täynnä ja jonkinlainen \"mitä tästä opimme\" -listakin olisi kiva saada kirjoitettua. Ensin kuitenkin hiukan mökkilomailua :)