Toinen näppärä tapa saada uutta näkökulmaa Napoliin on kutsua tänne vieraita, ja katsella, miten he näkevät tämän kaupungin. En tiedä, onko hyvä vai huono asia, jos ensimmäinen asia, johon Italiassa  tutustuu, on Napoli. Tämän maan meininkin poikkeaa Suomesta ja muihin alueisin tutustuminen voisi pehmentää kulttuurishokkia. Napoli kun räväyttää koko kauheutensa silmille heti, kun junasta ulos pääsee. Toisaalta taas muut kaupungit ovat sitten tämän jälkeen helppoja nakkeja. Rooma ei kuulemma tuntunut missään Napolin jälkeen, vaikka paavilla oli synttärit ja kaikkea.

Ihmettelyn kohteita seuratessa huomaa, miten paljon mä olenkaan tottunut tähän menoon näiden kuluneiden seitsemän kuukauden aikana. Aluksi jaksoin kiinnittää huomiota erikoisiin ajoneuvoihin, täpötäysiin moottoripyöriin ja rämiseviin autoihin, nyt koko liikenne on muuttunut mun silmissä metelöiväksi puuroksi. Totta kai välissä puurossa on sattumia, esimerkiksi tällä viikolla silmiin (ja erityisesti korviin) pisti auto, jonka yhdestä renkaasta ilmat puuttuivat kokonaan ja pakoputki rämisi uhkaavasti. Paljon olen joka tapauksessa tullut eteenpäin niistä ajoista, kun jokainen kadunylitys oli kiivasta sydämentykytystä aiheuttava voimainponnistus.

Toisaalta ne asiat, joita haluan vierailijoiden täällä näkevän ja kokevan, ovat pizzan ja Vesuviuksen lisäksi juuri näitä arkipäivän ihmeellisyyksiä. Yläkerran mammat heittävät parvekkeelta korin alas narun päässä ja kauppias kiikuttaa siihen toivotut asiat. Kommuinikointi sujuu mukavasti huutaen ja käsimerkkejä käyttäen. Muutenkin nämä pikkukadut ovat täynnä sellaista elämää, jota ei uskoisi löytyvän kuin vanhoista elokuvista. Idylliseksi tapahtumia ei silti valitettavasti aina voi kuvata. Ja erikoista on se, että historiallinen keskustakin on täynnä pikkukatuja, jotka eivät ole mitään turistikohteita. Muukalaisia katsotaan kuin muukalaisia.

Vierailijat ovat myös mainio syy lähteä tutkimaan kirkkoja, museoita ja lähiseutuja. Etenkin kirkot ovat viime aikoina jääneet vähemmälle, niitä ei varta vasten lähde kiertämään ja kaverin kanssa arviotiin, että kolme - neljä kirkkoa on ehdoton maksimi päivässä, muuten nekin muuttuvat päässä samanlaiseksi puuroksi kuin liikenne. Alttaritaulut ovat vain vespoja koristeellisempia.  Matkaopasta katsellessa yllätyin, miten monessa Napolin merkittävässä kirkossa en vielä ole käynyt. Ohi olen kulkenut jatkuvasti, mutta sisälle en ole poikennut.

Lähikaupunkejakin riittää vielä koluttavaksi. Viime viikkoina olen piipahtanut päiväretkellä Sorrentossa, Positanossa, Casertassa ja tänään Paestumissa. Huomenna tavoitteena olisi Procida. Kaikki ovat ihanan erilaisia kuin Napoli, mutta poikkeavat myös toisistaan paljon. Yhteistä on vain se, että turisteja riittää, tai ainakin he erottuvat joukosta paremmin kuin Napolissa.

Sorrento ja Positano ovat suloisia rantakaupunkeja ja ihanteellisia vierailukohteita. Niihin kun saapuu, tuntuu, että on ihan oikeasti lomalla etelässä. Tunnelma on todella kaukana Napolista. Sorrentossa vielä riitti väkeä, etenkin kauppakaduilla, mutta Positano oli jo todella pieni paikka. Se on rakennettu aivan vuoren rinteeseen, niin että bussipysäkiltä alas kaupunkiin, joutui kulkemaan rappusia pitkin. Oppaan mukaan portaita on 600, mutta tätä tietoa en voi vahvistaa, sillä laskut menivät sekaisin melko nopeasti... Ranta ja pieni keskusta olivat varsinainen rauhan tyyssija, kun autoja ei juuri näkynyt ja ihmisiäkin oli melko vähän, kun sesonki ei ollut vielä alkanut.

Vaikka en haluaisi vastaavassa paikassa asua tai oleilla kovin pitkään (ihan niitten loputtomien portaittenkin takia!), niin ymmärrän oikein hyvin, miksi Amalfin rannikko kaupunkeineen on niin suosittu lomakohde. Upeat maisemat, ihana meri, hiekkaranta, kahviloita, rantakatuja ja jäätelökoju. Ei kai sitä rentoutumiseen muuta tarvitseekaan. Ja jos jännitystä kaipaa, riittää kun nousee bussiin ;)

549715.jpg

Sorrenton ja Amalfin väliä liikennöivien bussien ikkuinoista aukevat joskus vähän liiankin henkeäsalvaavat näkymät. Mutta suosittelen katsomaan maisemia sen sijaan, että miettisi, mitä tapahtuu, jos kuljettaja mokaa...